13. joulu, 2014

Tunnetko ketään joka ei halua olla Facebookissa?

Bruce Oreck, USA:n suurlähettiläs sen sitten antoi Suomelle; viiden kohdan ohjelman miten kehitämme tarinankerrontaamme. Tarvittiin oikein amerikkalainen kehonrakentaja ja menestynyt liikemies / poliitikko kertomaan se meille. Kas kun nuo sanat eivät tulleet Terminaattori-Arskan suusta J Brucen tarinaan kiteytyy viisaus; meitä suomalaisia vain vaivaa ajatus, että olemme huonoja kertomaan tarinoita. Jos et ole ehtinyt tätä tarinaa lukemaan, löytyy se täältä http://www.hs.fi/sunnuntai/a1417785839073

Olen paljon pohtinut monia suomalaisia riivaavaa ajatusta jossa he eivät halua olla Facessa tai muutenkaan sosiaalisessa mediassa mukana. Itseäni se häiritsee, koska niin paljon elämästäni, ajatuksistani ja minulle tapahtuvista asioista siellä jaan. Tuossa taannoin soitin automyyjälleni ja ohimennen kerroin että olen eronnut pitkästä avioliitostani. ”Hä – mitä ihmettä, milloinkas tämä tapahtui?” kysyi Kati. ”Ai niin, ethän sinä ole Facessa, ethän sä voinut tietää” vastasin minä. ”Tyhmä minä” -ajattelin ensin, mutta hetken päästä sanoinkin Katille; ”Tyhmä sinä kun et ole Facessa”. Kun sitten illalla olin lenkillä aloin ajattelemaan: ”Voiko automyyjä menestyä jos hän ei ole Facessa?” ”Voisiko ihminen olla onnellisempi jos hän on tai ei ole Facessa?” jatkoajattelin. Molempiin kysymyksiin voi tietysti sanoa, että ”ihminen voi menestyä ja olla onnellinen ilman Facebookia” mutta onko asia niin yksiselitteinen? Jos myyjän tavoite on myydä mahdollisimman paljon ja toteuttaa tienaamillaan rahoilla perheensä unelmat, voisiko menestystä ja onnellisuutta lisätä Facebookin avulla?

Tapaan 1000+ ihmistä vuosittain

Työni yrittäjänä on siinä mielessä mukavaa, että tapaan vuosittain paljon muita yrittäjiä ja ihmisiä vastuullisissa rooleissa. Laskujeni mukaan tapaan noin 1000-2000 ihmistä vuosittain. Pyrin nykyään verkostoitumaan näiden ihmisten kanssa Facessa, LinkedIN:ssä ja eri tapahtumissa. Jaan ajatuksiani ja ideoitani avoimesti ja saan takaisin mielettömästi uusia ideoita, joita voin sitten hyödyntää tehdäkseni omasta, perheeni tai yritysteni elämästä parempaa. Näin se vain menee.

Tapaan joka viikko useita ihmisiä, jotka haluaisivat menestyä mutta eivät halua olla sosiaalisessa mediassa, esim. Facebookissa. Nämä ihmiset perustelevat päätöstään olla poissa Facesta järkisyillä, vaikka taustalla on meille suomalaisille tuttu ajatus olla vaatimaton. ”Älä suotta korosta itseäsi tai leuhki saavutuksillasi”, ”joka kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa” ja niin edelleen. Toinen syy olla pois julkisista verkostoista, on esiintymisen pelko. ”Mitähän nuo nyt minusta ajattelevat” sekä ”en osaa kertoa tätä asiaa oikein”. Minulle perustellaan, että mieluummin soitan ihmisille ja tapaan heitä kuin kirjoittelen Facebookissa. Bullshit sanon minä, nuohan ovat kaksi ihan eri asiaa. Ei Facebook vähennä soittelua tai ihmisten tapaamista, päinvastoin se lisää sitä. Miten moniin juhliin minutkin on kutsuttu Facebookin avulla? Kun olen hieman keskustellut näiden ihmisten kanssa, sanon heille että tuo ajatus on kuin syöpä päässäsi, siitä pitää päästä eroon. Perustelen tätä hieman.

Itselläni tämä ajatus eli vahvasti päässäni vielä syksyllä 2011 ennen kuin perustin tilini Facebookiin. Pelkäsin siis samoja asioita, mitä minusta ajatellaan ja että osaanko kirjoittaa siellä mitään. Aluksi kirjoittelin lähinnä kotiin ja lapsiin liittyvistä asioista, otin kuvia lomamatkoilta jne. Sellaista ihan normaalia kotikirjoittelua. Huomasin pian, että itseäni ei kiinnostanut juurikaan muiden kuvat heidän lapsistaan joten arvelin asian olevan samoin myös toisinpäin.

Aloin noin vuosi sitten miettimään, minkälaisena ihmisenä muut näkevät Tarmo Herlevin? Jos tunnen tuhansia ihmisä ja niistä sadat kuuluvat sosiaaliseen verkostooni, mistä minut tunnetaan? Tunnetaanko minut lasteni isänä, taloni rakentajana, kuntourheilijana, veneilijänä, puolisoni miehenä vai mistä? Mikä on se muistijälki (=brändi) joka keskimäärin ihmisessä herää kun hän ajattelee minua? Mitä haluaisin ihmisten ajattelevan minusta? Olen valinnut omat polkuni yrittäjänä ja olen tottakai ylpeä lapsistani, mutta heidän saavutuksensa ja kasvunsa ovat ihan täysin heidän omaa ansiotaan. Aidosti ylpeä olen yrityksistäni sekä niiden saavutuksista ja menestyksestä. Yritysten menestys kun pitkälti on minun, yhtiökumppaneitteni, henkilöstön ja sidosryhmien yhdessä rakentamaa.

Tein pienen päätöksen. Aloin pääsääntöisesti kirjoittelemaan yrityksistäni, tapahtumista niissä, työreissuista jne. Tottakai postailen paljon itseeni, kotiini, lapsiini ja viime aikoina uuteen parisuhteeseeni liittyvistä asioista, aina kun siltä tuntuu. Tärkeintä on tunnustaa, että kirjoitan asioista, jotka itseäni kiinnostavat. Yrittäjä kun olen, useat kiinnostavat asiat liittyvät yritystoimintaan, businekseen, liikeideoihin, ansaintalogiikkoihin, yrittämiseen jne.

En halua olla Facessa enkä halua menestyä

Okei, takaisin asiaan. Kun yrittäjäkollega sanoo minulle, että minua ei kiinnosta olla sosiaalisessa mediassa, sanon hänelle; ”silloin sinua ei kiinnosta menestyminen”. Olet ammatinharjoittaja joka pyörittelee omaa liiketoimintaa, ja jos se menestyy niin ainakaan se ei sinun markkinointiosaamisesta johdu. Jos haluat oikeasti menestyä, tulee tuhansien ihmisten olla kiinnostunut sinusta ja tuottestasi/palvelustasi.

Otetaan esimerkki. Tapasin jokin aikaa sitten aivan mahtavan nuoren miehen, joka pyörittää aivan briljanttia liikeideaa: Räätälistudio Kampissa, josta saa edullisesti mittatilausvaatteita. Aivan mahtava tyyppi ja juuri tuollaisia ihmisiä haluan oppia tuntemaan. Pystyn vilpittömästi suosittelemaan häntä sadoille muille yrittäjille heti. Kysyin kaverilta, onhan hän Facessa? Vastaus; en ole koska en ymmärrä miksi minun pitäisi siellä olla. Kerroin tämän tarinan, että tuhannet ihmiset haluavat kuulla hänen tarinoitaan vaatetuksesta, uusista trendeistä, Linnan juhlien kommentointia, mitä tahansa. Nämä ihmiset eivät koskaan soita sinulle, mutta haluaisivat varmasti lukea esim. Facesta tai Twitteristä mitä ajatuksia hänellä on. Ja päivänä jolloin tuhansista ihmisistä joku haluaa uuden puvun, hän kävelee myymälääsi. Vaikka ette olisi koskaan tavanneet. Tätä on menestyminen sosiaalisessa mediassa ja busineksessa. Kaveri älykkäänä liikemiehenä ymmärsi heti mistä on kyse, liittyi Faceen ja lähetti satoja kaverikutsuja. Mies menestyy varmasti, koska viisautta on tietää mitä tehdä, mutta älykkyyttä on tehdä mitä tietää.

Jatkojalostetaan hieman ajatusta Katista joka siis myy autoja. Ja todella hienoja, uusia Volvoja myykin. Itse olen aivan ihastunut nykyiseen uuteen Volvooni ja sen teknisiin hienouksiin, jotka helpottavat minun arkeani liikkuessani asiakkaalta toiselle. Kati joka siis olisi Facebookissa ylpeänä kertoisi uusista innovaatioista joita Volvo tuo joka vuosi markkinoille. Nyt sieltä on tulossa uusi hieno XC90, joka on maailman tehokkain ja upein hybridiauto, täynnä huikeita ominaisuuksia. Voisikohan Katin muutamat sadat asiakkaat olla somen kautta kiinnostuneita näistä? Voisiko joku Tarmo tai muu asiakas jakaa näitä juttuja eteenpäin? Lisäisikö se kenties merkkiuskollisuutta ja halukkuutta vaihtaa uuteen Volvoon hieman aikaisemmin? Vastaus; NO IHAN VARMASTI! Jos taas Kati haluaisi myydä Volvojansa asiakkaansa kavereille, saisi hän 500 Facebook –faninsa kautta noin 100.000 ihmisen verkoston, jolle hän voisi kohdentaa vaikkapa ilmaisia koeajokampanjoita muutaman satasen markkinointibudjetilla. Myisikö Kati kenties muutaman kymmenen auton vuodessa enemmän? Veisikö hän niillä lisäprovisioilla perheensä kerran vuodessa vaikkapa etelään? Olisiko Kati menestyneempi?

Tästä Bruce Oreck puhui. Kerrotaan itsestämme ja yrityksistämme tarinoita ja jaetaan niitä. Meillä suomalaisilla on huikea historia, olemme tapelleet ylivoimaisia vihollisia vastaan, maksaneet aina velkamme, selviytyneet lumen ja suon keskellä ja rakentaneet hienon yhteiskunnan, josta pursuaa ideoita. Meillä on maailman sivistyneimpiä kansoja koulutuksen tuloksia vertailemalla ja maailman parhaimpia kilpailukykyjä. Mutta tutkimusten valossa emme ole kovin älykästä kansaa markkinointipuolella. Onneksi tämä on opittavissa ja muutettavissa.

Tarinan kerronta on helpointa on aloittaa sosiaalisessa mediassa, koska se on aina läsnä. Tiivistetään tarinat siellä, jaetaan niitä, ja kun oikea ”hitti” osuu kohdalle monistetaan siitä iso tarina. Näin syntyy menestystarinat, joita koko maailma kuuntelee.

Mikä tarina sinulla on kerrottavana? Minä, ja koko maailma haluaa kuulla sinun tarinasi.  

Joulukuussa 2014

Tarmo Herlevi