9. joulu, 2014

Lopetin lihomisen koska kyllästyin väsymykseen

Elin koko aikuisikäni ensimmäiset reilut kaksikymmentä vuotta ihmetellen, miksi lihoin. Lapsuus ja nuoruus meni niin, että olin vähintään sopusuhtainen ellen peräti laiha. Siinä kahdenkympin korvilla, armeijan aikoihin aloin lihomaan. Olen 185cm pitkä, ja ennen armeijaa painoin noin 75 kg, ja armeijan jälkeen painoni nousi nopeasti 90kg:n paremmalle puolelle. Naimisiin mennessäni v. 1998 painoni käväisi viimeisen kerran 85kilon alapuolella mutta jo ensimmäisen muksun jälkeen paino oli taas tutussa 90+ kilossa.

Vuonna 2011 havahduin. Olin harrastanut satunnaisesti liikuntaa ja pitänyt huolta ruokavaliosta ja silti puntari näytti 106kg ja vyötärön ympärys henkeä pidätellen oli noin 105cm. Eli kaikki riskirajat oli ylitetty. Olin myös kiinnittänyt huomita jatkuvaan väsymystilaani ja nukkumaanmenoaikaan harvoin enää väsytti. En pitänyt itsestäni ja pieni diabeteksen pelko heräsi sisälläni, olihan aikuisiän diabetes sukuni rasite.

Kaiken lisäksi parisuhteeni oli alkanut rakoilemaan (lue edellinen blogini sen syistä) ja aloitin v. 2012 kesän jälkeen uudelleen tupakoinnin. Noniin. Loppuelämä ylipainoisena, pahalta haisevana katkerana miehenä, siinäpä mukava tulevaisuuden kuva. Loppuvuosi siinä sitten menikin tupakoidessa, liikuntaa harrastamattomana, parisuhdehelvetissä ja masennuksen kourissa. No, masennuksesta pääsee eroon terapioimalla ja lukemalla, tupakoinnista itsekurilla mutta edelleen, painon ja liikunnan kanssa oli suuria ongelmia. Sitä olin yrittänyt jo parin vuosikymmenen ajan saada kuriin erilaisilla dieteeillä ja liikunnan lisäämisellä. En vain ollut huomannut yhtä sudenkuoppaa: Ruokaa pitää syödä joka päivä, ja liikkumisestä pitää tehdä päätös joka päivä. Joka ikinen päivä, sen vuoksi muutoksen tekeminen on hankalaa.

Aloin seuraamaan ihmisiä joille painonhallinta ei ollut ongelma ja vertasin heidän elämäntottumuksiaan ihmisiin, joilla paino sekä liikunta oli ongelma. Huomasin asian, joka minulla oli lapsena; olin energinen, innokas ja liikuin paljon, samalla minulla ei ollut syömisen kanssa mitään ongelmia. Näin toimii ihmiset, joilla liikkuminen ja syöminen eivät ole ongelmia. Kun taas itselläni ja verrokkiryhmällä oli yhteinen nimittäjä; Syömisen himo ja jatkuva väsymys. Jos pitää tehdä väsyneenä päätös lähdetkö liikkumaan, mikä on vastaus? Jos pitää väsyneenä tehdä päätös syötkö seuraavaksi terveellisesti vai lisää roskaa, kumpaan päädyt? Huomasin, että jatkuva väsymys oli syynä liikkumattomuuteen ja huonoon ruokavalioon. Heräsi kiinnostava kysymys; Miten pääsen eroon väsymyksestä? Ja korostan nyt heti, väsymys ei tarkoita jatkuvaa haukottelua ja halua mennä nukkumaan, vaan yleistä, epäenergistä olotilaa joka vaivaa suurimman osan päivästä. Mikä minulla aiheutti väsymyksen? Vastaus löytyi eräästä kirjasta; Väärät ruokailutottumukset ja ruokavalio. Päätin kokeilla sokeritonta ja hiilihydraatitonta ruokavaliota. Samalla päätin, että tavoitteeni ei ole laihtua vaan ainoastaan päästä eroon väsymyksestäni. Päätin kokeilla ruokavaliota aluksi 3kk ja jatkaa sitä tarpeen mukaan. Päätin sallia jouluna herkuttelun jos siltä tuntui.

Mitkä olivat tulokset?

Aloitin sokerittoman ja vähähiilarisen ruokavalion syyskuun 15. päivä 2013. Painoin tuolloin noin 98kg ja jaksoin hölkätä yhtäjaksoisesti noin 1 kilometrin. Ensimmäisen viikon jälkeen huomasin, että mieleni teki käydä päivittäin kävelylenkillä, ja väysymyskohtaukset iltapäivällä ja päivällisen jälkeen olivat vähentyneet merkittävästi.

Joulukuussa 2013 kävin kehon koostumusmittauksessa, ja puntari näytti edelleen painoa 93,4kg ja painoindeksini oli edelleen ylipainon puolella, tarkalleen 27 (ylipainon raja 25). jaksoin hölkätä noin 2-3km yhtäjaksoisesti. Kävin joka viikko oma-aloitteisesti n. 3 kertaa kävely/hölkkälenkillä. Jouluna 2013 retkahdin sen verran, että söin laatikollisen Alladin suklaata, muuten noudatin ruokavaliota.

Keväällä 2014 kävin uimahallin puntarilla, ja painoni oli pudonnut maagisen 90kg:n alapuolelle, ja laitoin tästä Faceen maininnan. Jaksoin hiihtää yhtäjaksoisesti 10km, ja hölkätä noin 5km. En oikeastaan koko aikana ollut kaivannut herkkuja, jos herkuttelin söin tummaa suklaata ja rusinoita.

Kesällä 2014 huomasin, että minuun oli tullut ”liikkumisen himo”, eli aina kun oli mahdollista halusin mennä käymään lenkillä. Ei mitään pitkiä lenkkejä, sellaisia 45-60 min juoksulenkkejä ja samalla hiukan ylävartalotreeniä ulkopunttisalilla Leppävaarassa.

Syksyllä huomasin, että jaksoin juosta jo yli 10km yhtäjaksoisesti ja painoni oli tipahtanut mukavasti 86kg:n kieppeille. En enää himoinnut ollenkaan vanhoja herkkuja, kuten jäätelöä, irtokarkkeja, hampurilaisia&ranskalaisia jne. Herkuttelin pihveillä, voissa paistetuilla kasviksilla, rusinoilla jne. Huomasin, että makuaistini oli muuttunut, täytekakkukin maistui ällöttävän makealta, jota töissä kollegat ahmivat kaksin käsin ja herkuttelivat sillä. Eikä siinä mitään, minulle se vain ei maistunut.

Sitten uusi kehonkoostumusmittaus marraskuussa 2014; Kaikki mittarit vihreällä, painoindeksi 22, rasvaprosentti 16 ja tosi kivat muutkin lukemat. Ja mikä tärkeintä; oloni on aina virkeä enkä ole tarvinut päiväunia vuoteen käytännössä kertaakaan. Aikaisemmin otin päikkärit monta kertaa viikossa. Tätä kirjoittaessani, 9.12.2014 mietin eilistä päivää kun kävin tyttäreni Nellin kanssa sunnuntaina uimahallissa. Puntari näytti uinnin jälkeen 83,9kg ja en ole päivääkään laihduttanut. Huh mikä muutos!

Lopputulema, mitä sain ja mitä menetin?

Mikä tämän mahdollisti? Tajusin, että minun ei kannattanut aloittaa laihduttaa, vaan lopettaa lihomiseni syyt. Ja se oli selkeä; jatkuva väsymys esti liikkumisen ja sai minut himoitsemaan herkkuja. Ja herkkujen syönti taas lisäsi väsymystäni. Jätin herkut ja nopeat hiilarit pois ruokavaliosta, väsymys poistui ja tilalle tuli liikkumisen halu ja hyvä ruokavalio. Lisäksi bonuksena hyvät yöunet, mahdollisuus tutkia itseään ja parisuhdettaan ja hyvä suhtautuminen itseensä sekä minäkuvan parantuminen. Menetyksiä ei ole tullut yhtäkään. Moni kysyy millä minä herkuttelen. Aika tyhmä kysymys; ihan samalla tavalla kuin ennenkin, herkuttelen niillä asioilla jotka minulle tuovat mielihyvää; Esim. hyvä elokuva, hyvä musiikki, hyvä ruoka ja tumma suklaa, ihanalla parisuhteella, leikeillä ja keskusteluilla lasten kanssa. Ennen herkuttelin karkeilla ja pikaisellä mielihyvällä, nykyään ihan eri asioilla. Aidoilla asioilla jotka tuovat mielihyvää itselleni mutta myös läheisilleni. Sain terveen elämän, hyvän itsetunnon, aidot ihmissuhteet ja menetin väsymyksen. Aika hyvä vaihtokauppa, sanon minä!

Sanon kaikille jotka harkitsevat laihduttamista; Älä laihduta. Unohda laihduttaminen, et tule onnistumaan. Mutta jos päätät lopettaa lihomisen ja sen, että et halua enää liikkua, onnistut varmasti. Sinun pitää vain löytää oma lihomisen syysi. Minä sen löysin, ja olen siitä hyvin onnellinen J

Joulukuussa 2014

Tarmo Herlevi