29. marras, 2014

Elän epätasa-arvoisessa yhteiskunnassa

Tänä viikonloppuna sitä on sitten oikein äänestetty eduskunnassa lakialoitetta asiasta, saako samaa sukupuolta olevat henkilöt mennä naimisiin vai ei.

Minä olen epätasa-arvoinen mies. Minun sukupolveni on kasvatettu hokemalla ”Suomi on maailman tasa-arvoisin maa”. Toisena maailmassa sallimme naisille äänestysoikeuden ja saimmehan miltei ensimmäisten joukossa naispresidentinkin. Näitä hokemia viljellään peittelemään epätasa-arvoa, jota sukupolvet nyt ja meitä ennen ovat onnistuneet rakentamaan. Tunnustaako kukaan, että elämme epätasa-arvoisessa yhteiskunnassa? Ei tietenkään. Elämmekö sellaisessa? Jos katson ympärille tätä kohua lakialoitteen läpimenosta, jos juttelen työntekijöitteni kanssa tai lukuisten ystävieni kanssa, niin en voi muuta sanoa kuin että ”Ehdottomasti elämme epätasa-arvoisessa yhteiskunnassa”

Miten tämä epätasa-arvo ilmenee, ja miksi se elää meissä niin vahvana?

Kun puhun epätasa-arvosta, en tarkoita naisen ja miehen eurosta, vaan kaikesta missä ympärillämme rakennetaan tasoeroja ihmisten välille. Puhun oikeuksista ja oletuksista, miten ihmisen oletetaan toimivan riippuen sukupuolesta, iästä, rodusta, koulutuksesta, toimenkuvasta. Ja minkälaisia oikeuksia sille annetaan.

Minut on kasvatettu epätasa-arvoiseksi ihmiseksi. Kotona vanhempani olivat saaneet perinteisen maatilan perheen kasvatuksen – miesten ja naisten työt olivat ilmeiset. Isäni oli yrittäjä, ja hänellä oli selkeä mielipide minkälaisiin tehtäviin työt jaettiin ihmisen sukupuolen, koulutuksen ja iän perusteella. Koulussamme ja mediassa 80-luvulla epäsuorasti jatkuvasti jaettiin oikeuksia ja oletuksia miten ihmisiä jaettiin samoin perustein. En opiskellut paljoa, menin yläasteelta suoraan kauppaopistoon ja sieltä pankkiin töihin. Pankissa ikäni ja koulutustasoni perusteella minut nopeasti luokiteltiin tiettyyn kategoriaan, josta olisi ollut mahdotonta edetä urallaan montaa porrasta ylemmäksi. Ihminen oli tyhmä, jos se ei ollut käynyt kouluja, ei sellaista voinut vastuulliseen työhön laittaa.

Nyt minulla on kaksi yritystä, jossa tasa-arvon toteutuminen on minulle kunnia-asia. Miksi näin? Eikö helpompaa olisi toimia kuten yhteiskunnassa on tapana, eli epätasa-arvoisesti katsoa koulutustasoja, ikää, sukupuolta, rotua jne ja sen mukaan jakaa työ- ja vastuutehtävät? Ei tietenkään. Kaikissa ihmisissä on sama potentiaali riippumatta edellä mainitusta henkilön ominaisuuksista. Jos halutaan rakentaa menestyvä organisaatio, ihan kaikille on annettava mahdollisuus lanseerata ideoitaan ja edetä urallaan. Epätasa-arvoisessa työyhteisössä vastuu ja valta jaetaan ominaisuuksien mukaan, ei kompetenssin mukaan mikä henkilöllä juuri sillä hetkellä on.

Olen juuri eronnut 16v kestäneestä avioliitosta jossa sain 3 ihanaa lasta ja jonka ajan elin suurimman osan ajasta onnellisena. Miksi erosimme? Suhteemme ei ollut tasa-arvoinen. Päässäni ollut epätasa-arvon koodi, joka minuun lapsena istutettiin yhteiskuntamme toimesta, ajoi osaltaan suhteemme kriisiin ja lopulta eroon. Epätasa-arvo ilmeni töiden ja vastuiden jakamisena, vapaa-ajan jakamisena ja suhtautimisessamme avioliittoon tasa-arvoisena yhteisönä. Ja korostan, että minulla tässä oli ehdottomasti isoin oppikäyrä, ja meidän epätasa-arvoisessa parisuhteessa mies otti vallan (”perheen pää”) ja nainen uhrautui (”perheen vastuunkantaja”). Tätä työn- ja vastuunjakoa kesti hyvin 10 vuotta, sen jälkeen homma mureni.

Olen eroni jälkeen syksyllä 2014 tavannut useita eronneita, ikäisiäni miehiä ja naisia. Pääsääntöisesti kaikkia tarinoita yhdistää sama kaava; Mies on varmistanut perheen elatuksen sekä ”miesten työt” ja nainen on uhrautunut perheen muissa asioissa. Aluksi kaikki sujui hyvin kun oli yhteiset unelmat (talo, auto, lapset, ura ja etelänmatkat kerran vuodessa). Kun kaikki unelmat oli saavutettu alkoi tyhjyys, tasainen arki ja ehkä toisen syyttely ja katkeruus. Näin itsekin toimin, erooni saakka. Sitten huomasin itse katsoa vähän kauemmaksi kuin puolisooni ja huomasin epätasa-arvon koodin päässäni, miten se oli nakertanut suhdettamme oikeastaan jo hääpäivästämme alkaen. Miten minuun oli istutettu kaava miten yhteiskunta toimii ja mitä minulta oletetaan; menestystä (=menestyvä yritys, talo, autot) ja perheen päänä toimimista (=vastuu elatuksesta, miesten töistä huolehtiminen). Kun näissä kaikissa mielestäni onnistuin ihmettelin, missä kruununi viipyy. Miksei puolisoni tätä huomaa ja tästä kiittele? En sano, että olisin suhteessani ollut päällikkö ja vaimo työntekijäni, tarkoitan vain että jaoin mielessäni työt ja vastuut sukupuolen mukaan, kuten minut oli kasvatettu. Näin myös vaimoni toimi, ihan saman kasvatuksen saatuaan. Ja korostan, että kasvatuksessa vanhempien osuus on jonkunlainen mutta ei määräävä. Enemmän siihen vaikuttaa koululaitos, kaverit ja media kuten TV, radio ja lehdet.

Nyt opettelen tästä epätasa-arvon koodista eroon. Osin siinä olen firmoissani jo onnistunut, voin sanoa että molempia yrityksiä (Hetihuolto Oy ja Bitify Oy) johtaa ehkä yrityksen vähiten kouluttautuneet ja nuorimmat henkilöt. Ihan siksi, että heillä on paras kompetenssi ja innostus työhönsä. Siviilielämässäni tämä onkin jo vaikeampaa. Olen tavannut upeita ihmisiä ja saanut heiltä hyvää sparrausapua tässä. Erityisesti yhden ihmisen, jonka kanssa asiasta on puhuttu paljonkin. Ehkä joskus vielä onnistun yhdessä rakentamaan tasa-arvoisen perheen, jossa ihan kaikkien kompetenssi, osaaminen ja intohimo tulee oikeaan arvoon. Perhe, jossa ilo, onni ja elämä on lapsilla ja aikuisilla samanarvoinen, jossa kaikkien mielipiteet otetaan samalla tavalla huomioon. Jos teen tarpeeksi töitä, olen rohkea sekä avoin, tulen tällaisen perheen vielä saamaan.

Kun luen nyt 29.11.2014 Helsingin sanomia ja kansalaisaloite tasa-arvoisen avioliittolain puolesta on ensimmäisen kerran mennyt läpi eduskunnassa, liikutun. Miten paljon meillä Suomessa on ihmisiä, joilla ei ole samoja oikeuksia kuin toisilla ihmisillä. Ja että tarvittiin oikein kansalaisaloite jotta homma saadaan läpi. Torstaina meillä töissä yksi työntekijä varovasti kysyi, voiko hän lähteä perjantaina mielenosoitukseen sanoin; ”Tottakai. Mene ja näytä niille mulkuille mitä mieltä sinä olet, minä olen ja koko Suomi oikeasti on!”